Life is smiling

Elämä on taas lähtenyt rullaamaan. Enää ei kaikki vain potuta, vaan nyt asiat alkavat tuntua helpommilta. Paino harteilla alkaa vähentyä ja mielentila kohoaa. Se voi johtua eräästä pienestä seikasta: LOMA!

Torstaina 18.10.12 ilta hurahti jälleen agilityn parissa, nimittäin vuorossa oli seuramme jokavuotiset seuranmestaruuskisat. Itse pidin sitä vain normaalina kokorata treeninä, sillä en uskonut pärjääväni niin hyvin, kun loppujenlopuksi pärjäsinkin. Meillä oli 2 rataa, hyppis ja agi, joiden yhteistulos kertoisi voittajan. Tuomarina toimi molemmilla radoilla Heidi Neuvonen, joka oli kehitellyt meille mukavat, helpohkot radat.

Molemmat radat sujuivat meiltä kaikenkaikkiaan hyvin, suorastaan mainiosti. Muutama kaarre meni pitkäksi ja kontaktit olivat harmittavan hitaat, mutta ohjaukset pysyivät suunnitelmien mukaisina ja Peppi tosiaan liikkui! Tyytyväinen olen tuohon otukseen, muuta ei voi sanoa! ♥
Tulokseksi meille molemmilta radoilta tuli NOLLA :)  Niin ja kotiinviemisiksi tuli napattua seuranmestaruus! ;)
Ja kyllä, minulla on radat kuvattua, mutta en niitä tänne laita, sillä oli niin pirun pimeää, että ei niistä erota kuin Pepin valkoisen kauluksen viilettämässä mustuudessa... :D

Lauantaina 20.10.12 syysloman ensimmäinen aamu alkoi vauhdikkaasti Helin äidin tuodessa Wiljamin ja Lilin meille hoitoon. Oi että kun oli ihana nähdä taas sinisilmä Wilkkiä ja ihanaa pikku vuhkuttajaa, Liliä!♥
Päivä kului suurimmaksi osaksi Wiljamin ja Pepin painiessa pihalla ja Lilin nautiskellessa sylissäni sohvalla.
No okei, käytiin me treenaamassakin, jolloin mukana oli kaikenkaikkiaan minä, Jassu ja 5 shelttiä --> kyllä riitti vipinää ja vilskettä, muuta ei voi sanoa!

Treeneissä menimme Jasminin löytämää kivaa (lyhyttä) rataa, jossa harjoiteltiin eritoten puomin ja keppien itsenäistä suorittamista, sekä takaakiertoa ja etenemistä ylipäätään.
Meillä rata toimi kohtalaisen hyvin, tai ainakin itse olen tyytyväinen. Peppi ottaa hyvin kontaktit ja kepit ovat jo todella varmat -se jatkaa ne loppuun asti, vaikka lähtisin haahuilemaan kauemmaksi- mutta todellinen fakta on, että kepit ovat nopeimmillaan minun kannustaessa vierellä. Peppi etenee kaikenkaikkiaankin todella hyvin, se irtoaa mainiosti takaakiertoon eikä roiku kädessä laisinkaan!
Itselläni on kuitenkin vielä huimasti parannettavaa ohjaamisessa; en aina jaksa ohjata kunnolla, en muista aina liikkua tarpeeksi, sekä jostain kumman syystä aloitan aina virheen tullessa alusta. Mutta turha sitä hirveästi jäädä murehtimaan, "treenaamalla hyvä tulee" vai mitenkä se nyt meni! :)
Niin ja Pepin lisäksi suoritin radan muutaman kerran veteraanitykin, Lilin kanssa, joka oli muuten ihanaa! Siinä sai sen varmuuden tunteen, että koira todellakin kuuntelee ja suorittaa esteet, vaikka itse sähläisi. Toisinsanoen koira tukee ohjaajaa, eikä toisinpäin.
Alla videot Pepistä sekä Lilistä (kuvannut Jasmin S.):

Minä ja Peppi (Video on otettu treenien loppupuolella, joten Peppi oli jo todella väsynyt. Siksi se ei jaksa edes pujotella keppejä kunnolla....ja muutenkin se on todella hidas...)

Minä ja Lilitys ♥ (rimat on otettu pois ja kepit jätin väliin johtuen Lilin vanhuudesta sekä -ei niin hyvästä- kunnosta)

Ja loppuun alla vielä muutama syyskuva sheltti-jengistämme: 

Wiljam, Lili ja Peppi ♥

Wilkinstainer :)

Lili vanhus :)

Pöppönen♥

Kaverukset

Shelttijengi :)

Illalla käväisimme Idan kanssa vielä eräässä metsässä juoksuttamassa Peppiä ja erityisesti Lenniä. Silloin oli jo niin pimeää, että laitoimme koirille pienet valot kaulapantoihin. Oli todella hauskan näköistä, kun kaksi valoa viilettää pimeässä metsässä! :D Kiitos seurasta Ida! ;)

Sunnuntaina 21.10.12 Käppäilimme Jassun sekä koirien kanssa Rokkalaan Suur-Savon kennelpiirin nuorisojaoston järjestämiin mätsäreihin. Ja tosiaan se järjestettiin sisätiloissa, vanhan rehitehtaan tiloissa.

Mätsärit itsestään sujuivat hyvin, tuomari oli outo, tila ahdas sekä täynnä ihmisiä koirineen, mutta siitä huolimatta koirat käytäytyivät hyvin! Wiljam oli jälleen mahtava toteemipaalu, jonka vuoksi saimme punaisen nauhan :) Punaisten kehässä emme kuitenkaan sijoittuneet, vaikka Wilkki aivan upeasti seisoi ja kävelikin (tosin Wiljam ei mahtunut edes ravaamaan, sillä oli niin ahdasta...). Jasmin ja Deankin pärjäsivät mainiosti; Dean käveli erittäin hyvin sekä seisoi erittäin hyvin, mutta siitä huolimatta sai sinisen nauhan. Sinisten kehässä Dean sijoittui 2. HYVÄ DEANIS! ;) 

Tytötkin olivat hyviä; Peppi oli reipas, eikä panikoinut, vaikka ensimmäistä kertaa tuomarina oli mies. Se käveli nätisti kehässä, ainakin ensimmäisellä kerralla, mutta saimme sinisen nauhan. Sinisten kehässä oli jälleen ahdasta ja Peppiä ahdisti takana syöksyilevä villis, joten tuli lievä paniikki ja hirveä vetäminen joka suuntaan alkoi. Emme siis sijoittuneet, mutta Unna ja Jasmin saivat punaisen nauhan ja aivan ansaitusti; Unna tapitti Jasminia aivan paikoillaan! Hyvä Unzi! ;) He eivät kuitenkaan sijoittuneet. vaikka olisivat ansainneet voittopaikan. 

Mätsäreistä jäi siis melko hyvä fiilis, tosin yksi asia hieman kummastuttaa... Nimittäin kotiin tultuamme Peppi oksenti koko aamu ruoan ulos. Oksentelu jatkui koko illan aina Pepin noustessa makuulta ylös. Lisäksi Pepponen ei syönyt iltaruokaansa, joka on todella harvinaista!  Seuraavana päivänä Peppi voi jo hieman paremmin satunnaiset puklaukset huomioiden. Ja jutellessani Jassun kanssa, hän kertoi Unnankin oksentaneen mätsärin jälkeisenä iltana :o No mutta nyt tytöt voivat jo normaalisti, tai ainakin toivon niin!

Tänään kävimme Jasminin ja koirien kanssa treenaamassa, kerrankin vielä valoisalla! :)

Jassu kehitteli meille juoksupätkän, jossa treenasimme nopeata pers-jättöä ja takana leikkausta. Rata sujui meiltä hymyilyttävän hyvin, Peppi liikkui sekä kuunteli ohjaustani hyvin! :)

Tässä video ensimmäisestä pätkästä(kuvaajana jälleen Jasmin S) :

Sitten Jasmin selosti minulle käytännössä "ihmisnuolen" jota sitten testasimme muutamalla hypyllä. Peppi tajusi idean nopeasti.

Lopuksi Jasmin kehitti meille uuden pätkän muuntelemalla hieman edellistä. Tässä radassa treenasinne vuorostaan välistävetoa, takaakiertoa sekä ylipäätään juoksemista :D 

Meinasin menettää hermoni Peppiin, joka ei oikein jaksanut keskittyä eikä viitsinyt hypätä esteitä. Tosin se saattoi johtua minusta itsestäni, kun vaadin Pepiltä entistä enemmän, vaikka tiesin sen olevan väsynyt...

Mutta tässä vielä vimeinen pätkä teille nähtäväksi:

Kiitos JÄLLEEN ihanasta puuhaseurasta Jassu hurttineen! ;)